Amos Oz uudesta kirjastaan ”Juudas”: ”Ei ole pettureita, on vain muutosta pelkääviä”.

Amos Oz on juhlittu ja palkittu israelilainen kirjailija. Hän on tarinankertoja, joka kirjoittaa Israelin myrskyisästä historiasta ja politiikasta. Hän kirjoittaa uusimassa kirjassaan “Juudas” Jeesuksesta ja hänen kiistellystä opetuslapsestaan. Kirjan tarina on sijoitettu 1950-luvun Jerusalemiin.

Haastattelu tapahtuu Tel Avivissa Amos Ozin kerrostaloasunnossa arvokkaalla Ramat Avivin alueella, 12. kerroksessa. Oz ja haastattelija istuvat tilavassa olohuoneessa, jossa ruokapöytä on työnnetty seinää vasten ja kirjahyllyt ovat täynnä Ozin kirjoja. Ozin viimeisimmästä romaanista, “Juudas”, on hyllyissä vähintään kuusi eri kielille käännettyä versiota. Oz kertoo, että kirja on käännetty jo 15 kielelle ja 15 käännöstä on vielä tulossa.

Ozin romaani on tutkielma Juudas Iskariotista, huonomaineisesta opetuslapsesta, joka Uuden Testamentin mukaan kavalsi Jeesuksen. 

”Juudas” on Ozin ensimmäinen romaani vuosikymmeneen, vaikka hän oli harkinnut sen kirjoittamista jo kymmeniä vuosia. Ajatus kirjoittamisesta syntyi, kun hän 16-vuotiaana opiskelijana luki Uuden Testamentin Huldan kibbutsissa. Silloin hänelle tuli selväksi, ettei hän voi ymmärtää renessanssitaidetta, Bachin musiikkia tai Dostojevskiä lukematta Uutta Testamenttia. Kuitenkaan näin ei ajateltu juutalaisissa kouluissa, joten hän meni iltaisin kibbutsin kirjastoon ja luki Uuden Testamentin sivu sivulta.

“Tietysti olin kuullut Jeesuksesta. Uutta Testamenttia lukiessani minulle  kuitenkin paljastui, että Jeesus oli täynnä lumoa, runollisuutta, hauskuutta, herkkyyttä ja inhimillisyyttä. Uudessa Testamentissa on useita asioita, joista Jeesus ja minä olemme eri mieltä, kuten aina, kun kaksi israelilaista kohtaa. Jeesus uskoo yleismaailmalliseen rakkauteen, minä en. Uskon, että rakkaus on harvinainen hyödyke ja ihminen on tarkoitettu rakastamaan korkeintaan viittä tai viittätoista ihmistä. Jeesus vihastui ja menetti malttinsa. Jeesus unohti, että oli Jeesus ja siitä piirteestä minä pidän, se on inhimillistä,” Oz kertoo.

Oz kertoo tarinan Juudaksesta. Siitä, kuinka tämä varakas maanomistaja lopulta ajoi Jeesuksen ristille. Oz vihastuu, koska tarinassa ei ”dekkaritermein” ole hänen mielestään mitään järkeä.

“Se on ruma tarina. Kaikki nuo stereotyypit; hyvä toimittaja olisi vain ottanut kohdat pois kirjasta.”

”Siinä ei ole mitään älyä, että Juudaksen kaltainen varakas mies tyytyi niin vähäiseen rahasummaan. Juudas sai vain “30 hopearahaa”, nykyrahassa noin 600 euroa, myydäkseen mestarinsa”. Oz ei ymmärrä sitä, miksi Juudas hirttäytyi heti, kun Jeesus oli kuollut ristillä.

Juudas oli tietenkin petturi. ”Hänen nimestään on tullut synonyymi petturuudelle”, Oz sanoo. Mutta hän ei usko, että Juudaksen tarkoitus oli olla petturi. Jeesus meni Jerusalemiin “tullakseen ristiinnaulituksi maailman sydämessä”. Oz ajattelee, että Juudas uskoi Jeesuksen laskeutuvan ristiltä, että Jeesus ei kuolisi, koska oli Jumala. Kun Jeesus sitten kuoli ristillä, Juudas tuskissaan tajusi, mitä oli tehnyt ja hirttäytyi.

”Tämä on hirvittävä viesti”, Oz myöntää. “Jopa maalliset kristityt lukijat ovat järkyttyneitä. Tämä teksti ei ole helppoa lukemista kenellekään, ei edes niille, jotka eivät jalallaankaan ole koskaan astuneet kirkkoon”, hän sanoo.

Uusimmassa kirjassaan Oz sijoittaa hahmotelmansa Juudaksesta mieheen nimeltä Shmuel Ash. Ash on nuori akateemikko, joka vastaa yksinäisen vanhuksen ilmoitukseen maksullisesta keskustelukumppanista. On vuosi 1959, jolloin elettiin outoa aikakautta Jerusalemissa. Ash päätyy asumaan pimeässä ja synkässä asunnossa, juoden teetä litroittain ja puhuen koko ajan kahden muun henkilön kanssa. Nämä henkilöt muodostavat Ozin romaaneille tyypillisen ”kolmen liiton”.

Romaanissa Gershon Wald on vanha sionisti ja David Ben-Gurionin ihailija. Kirjassa esiintyy Waldin miniä Atalia, leski, johon Ash rakastuu. Atalia on Waldin arkkivihollisen Shealtiel Abravenelin tytär. Shealtiel halusi Ben-Gurionin hylkäävän ajatuksen juutalaisesta valtiosta, jossa voisi elää rauhassa arabien kanssa. Atalian miestä, Waldin poikaa, kidutettiin ja hän kuoli vuoden 1948 sodassa.

“Tämä romaani on kuin kappale kamarimusiikkia. Kirjassa on kolme omalla tavallaan onnetonta ihmistä lukkiutuneina ahtaaseen taloon Jerusalemissa. Ja he puhuvat, sitä he tosiaan tekevät, ja juovat teetä”, Oz kertoo.

Oz on hämmentynyt kirjan saamasta kansainvälisestä menestyksestä. ”Kirjassa ei ole väkivaltaa, ei Mossadin agentteja, ei holokaustia, ei palestiinalaisia, ei siirtokuntia eikä venäläisiä pohattoja. Romaanissa on kolme ihmistä, jotka puhuvat huoneessa. Kirjassa on kolme eri sukupolvea ja kolme täysin erilaista näkökulmaa maailmasta. Erilaisuudestaan huolimatta nämä kolme tulevat kuitenkin löyhästi lähemmäksi toisiaan. Tämä on minulle maallinen ihme”, Oz sanoo.

“Juudas” romaanissa on myös mukana petos, useita erilaisia petoksia. Siellä on Juudaksen petos. Ashin petos, kun hän hylkäsi rakkaat vanhempansa Haifaan ottaakseen uuden väliaikaisen perheen Jerusalemista. Perheeseen kuuluvat Atalia ja Wald. Waldin mielestä Atalian isä oli petturi, kun tämä vastusti orastavaa juutalaista valtiota. ”Petosta on vaikea määritellä”, sanoo Oz. ”Tavallaan elämä on petosta, koska synnymme vanhempiemme unelmista emmekä kuitenkaan voi koskaan elää todeksi noita alkuperäisiä unelmia tai meidän omia varhaisia unelmiamme.”

Ozin nuoruudessa Jerusalem oli jaettu kaupunki, jossa oli piikkilankaa, miinoja ja sala-ampujia. Pieni kaupunki, joka oli erilaisten yhteisöjen sovussa elävä löyhä liittouma. Jerusalem oli kaupunki, joka oli yhteydessä muuhun Israeliin kapealla ja vaarallisella käytävällä. Jopa ennen Israelin valtion perustamista Jerusalem oli hyvin jännittynyt ja turvaton paikka, jonka tulevaisuus oli epävarma. Kukaan ei kertonut nuorelle Ozille tuosta uhasta, mutta uhka oli kuitenkin ilmassa.

“Olen kirjoittanut ”Juudas” romaania vuosia ja olen menettänyt toivoni kahdesti kirjoittaessani tuota kirjaa. Olen kuitenkin jatkanut kirjoittamista hampaitani kiristellen. Luulin, että aihe oli minulle liian suuri kirjoitettavaksi”, sanoo Oz.

Nyt kirja on kirjoitettu ja hän on siirtynyt seuraavaan projektiinsa. Oz tunnustaa kuitenkin, että kirjoittaminen 77-vuotiaana on paljon raskaampaa kuin ennen. “Romaanin kirjoittaminen on raskasta, ellet halua kirjoittaa samaa romaania uudelleen ja uudelleen, kuten jotkut menestyneet kirjailijat tekevät. Jos haluat kirjoittaa eri lailla joka kerran, se ei ole helppoa”, Oz sanoo.

Lue artikkeli kokonaisuudessaan: The Times of Israel